Tiekunnan osakas on putkittamassa peltojensa isoja ojia. Ojittaja katsoo, että yksityistien rumpu tulisi samalla vaihtaa. Nyt on riitaa siitä, kuka maksaa kustannukset rummun vaihdosta. Tiekunta on o luvannut maksaa uuden rummun, ojittajan mielestä tulisi kustantaa myös murskeet, hän kustantaa vaihtotyön.
Tiekunta on käyttänyt perusteenaan vesilain 5. luvun pykälää 58, jonka mukaan ojittaja vastaa kustannuksista. Nyt ojittajan mielestä ei ole kyse ojan suurentamisesta eikä uudesta ojasta, joten vesilakia ei sovelleta. Kunnan ympäristösuojeluviranomainen on taho, jolle voi tehdä selvityspyynnön kiistasta, mutta onko kellään kokemusta, miten asia oikeasti menee?
Meidän tiekunnassa on hiukan vastaavanlainen tilanne. Tieosakas salaojitus peltonsa syksyllä. Pellon reunassa kulkee yksityistie, jonka ali on laitettu rumpu tuon pellon kohdalla. Tieosakas ei silloin salaojituksen teosta ollut yhteydessä eikö tuonut asiaa esille seuraavassa tiekunnan kokouksessa keväällä.
Seuraavan syksynä salaojitetulle pellolle kerääntyi vesilätäköitä. Tieosakas vaati rummun vaihtoa, koska hänen mielestään se ei vetänyt. Tierumpu oli pieni, läpimitta noin 10 cm. Hoitokunta teki sopimuksen tieosakkaan pojan ( joka on myös itse tieosakas ja hoitokunnan jäsen), että rummun vaihtokustannukset puolitetaan. Nyt tässä on noussut riita. Tieosakkaan isän mielestä tuo sopimus ei ole lainvoimainen. Tulisiko tässä soveltaa vesilakia? Vai mikä olisi oikeudenmukainen ratkaisu.